Nyt on aika avautua tästä ikuisesta aiheesta hieman. Alkuun haluan sanoa, että en ole erityisen katkera tai syytä kaikista vastoinkäymisistä kiusaamista. Tiedostan kuitenkin, että se on minuun paljon vaikuttanut.
Olin koulukiusattu lähes koko peruskoulun ajan. Minua haukuttiin ties millä nimillä, lyötiin, potkittiin ja uhkailtiin. Koululle oltiin yhteydessä, ja jotain siellä yritettiinkin asialle tehdä, mutta mikään ei auttanut. Jouduin kestämään tätä päivittäin lähes vuosikymmenen ajan. Pelkäsin mennä kouluun, itsemurhaakin yritin. Olen vasta jälkeenpäin tajunnut miten masentunut olinkaan monia vuosia. Eihän sitä tunnistanut kun se oli "normaalitila".
Koulukiusaaminen vaikutti kehitykseeni varmasti negatiivisesti. Kouluiässä ihminen kehittyy henkisesti paljon, mutta minun kohdallani kehitys ei ehkä mennyt ihan nappiin. Olen hyvin kieroutunut, mutta samalla kovin epävarma, vaikka näyttelenkin vahvaa ja kestävää ihmistä.
Ehkä osin kiusaamisen takia päädyin käyttämään huumeita ja alkoholia enemmän kuin pitäisi. Pääosin sentään kuluu vain kannabista, mutta toisinaan myös opiaatteja, essoja ja rauhoittavia. Psykedeelejäkin käytän, mutta en hyvän olon takia, vaan ikään kuin masennuslääkkeenä ja tapana oppia tuntemaan itseni paremmin. Kun ei kunnolla osaa tuntea iloa muuten kuin päihteiden avulla, miksi edes olla ilman? Kiusaamisen takia ainoa tunne jota tunsin vuosiin, oli viha. Edelleen positiiviset tunteen ovat vaikeita saavuttaa selvin päin. Minulla onkin diagnosoitu vakava masennus.
Jo ala-asteella yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa. Suunnittelin pitkään myös kiusaajieni hävittämistä lopullisesti. Rehellisesti sanoen, en usko, että katuisin sitä vieläkään. Ylä-asteella minulla oli aina mukanani puukko, sillä en kokenut oloani turvalliseksi koulussa.
Ainoa asia, jonka kiusaaminen minulle opetti, on että asioita ei aina voi ratkaista puhumalla. Toisinaan väkivalta on ainoa ja paras keino. Ihmiset ovat julmia, ja täytyy itse välillä olla julma selvitäkseen. Koen, että kiusaaminen on vaikuttanut minuun paljon, eikä hyvällä tavalla. Käyn terapiassa ja syön masennuslääkkeitä.
Toivon, että jos joku kiusaaja tai sivustakatsoja tämän lukee, niin lopettakaa se kiusaaminen. Älkää tuhotko toisten elämää. Antakaa muiden elää rauhassa. Älkää päästäkö ketään samaan jamaan minun kanssani. Te olette osavastuussa, etenkin kun kyse on kasvuikäisestä. Taistelkaa kiusaamista vastaan!
[link] [comments]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.